Kohderyhmä
Mielenterveyden haasteet ja tuen tarpeet voivat ilmetä monin eri tavoin eri elämänvaiheissa. Työskentelen erilaisten asiakkaiden kanssa, joiden tilanteet, oireet ja lähtökohdat vaihtelevat, mutta joita yhdistää tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omassa arjessaan. Alla on kuvattu keskeisiä teemoja ja tilanteita, joissa psykoterapeuttinen tuki voi olla avuksi.
Ahdistushäiriö
Ahdistus on yksi yleisimmistä mielenterveyden haasteista, joita ihmiset nykymaailmassa kohtaavat. Ahdistuneisuus voi ilmetä voimakkaana pelon, jännittyneisyyden tai paniikin tunteena, joka ei ole suhteessa todelliseen tilanteeseen. Kehomme on kehittynyt ympäristöön, jossa vaarat olivat konkreettisia, välittömiä ja usein hengenvaarallisia. Tällaisessa tilanteessa voimakas hälytystila on ollut elintärkeä selviytymisen kannalta.
Ahdistuksen tunne onkin helpompi ymmärtää tilanteessa, jossa joudumme esimerkiksi juoksemaan ulos palavasta talosta. Kun sama voimakas kehon ja mielen hälytystila aktivoituu arkisessa tilanteessa, kuten kahvipöydän ääressä tai työpalaverissa, kokemus on usein hämmentävä, kuormittava ja pelottava. Pitkittyessään ahdistus voi johtaa merkittävään psyykkiseen ja fyysiseen kuormitukseen ja pahimmillaan rajoittaa toimintakykyä huomattavasti arjessa.
Ahdistushäiriöitä on useita eri muotoja, ja ne voivat ilmetä hyvin eri tavoin eri ihmisillä. Tämän vuoksi hoidon ja tuen on tärkeää olla yksilöllisesti räätälöityä asiakkaan tilanteen, oirekuvan ja henkilökohtaisten tavoitteiden mukaan. Oikeanlainen tuki voi auttaa ymmärtämään ahdistuksen taustalla olevia mekanismeja ja löytämään keinoja, joiden avulla arjessa toimiminen helpottuu ja turvallisuuden tunne vähitellen vahvistuu.
Masennus
Masennus on yksi yleisimmistä mielenterveyden haasteista, joita ihmiset nykymaailmassa kohtaavat. Se vaikuttaa usein laaja-alaisesti ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja toimintakykyyn, eikä ole pelkästään alakuloa. Masennusoireilu voi sisältää monenlaisia kokemuksia, kuten väsymystä, toivottomuutta, keskittymisen vaikeuksia sekä vetäytymistä, jotka yhdessä muodostavat masennuksen kokonaiskuvan.
Alakulon tunne, joka usein mielletään masennuksen keskeiseksi piirteeksi, on sinänsä yksi ihmisen tärkeimmistä tunteista ja liittyy ongelmien käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Masennuksessa tämä tunne voi kuitenkin pitkittyä ja jäädä ikään kuin päälle, jolloin se alkaa rajoittaa toimintakykyä merkittävästi ja vaikuttaa arjen sujumiseen monin tavoin.
Vakavassa masennuksessa oireisiin voi liittyä myös itsetuhoisia ajatuksia, itsemurha-ajatuksia sekä todellinen itsemurhariski. Tällöin oikea-aikainen ja yksilöllisesti räätälöity tuki on erityisen tärkeää, jotta oireilu ei syvene ja toimintakykyä voidaan asteittain vahvistaa.
Uupumus/burn out
Työ-, opiskelu- tai yleinen uupumus, jota kansankielessä usein kutsutaan burnoutiksi, on valitettavan yleinen ilmiö nykymaailmassa. Uupumusta on usein vaikea erottaa masennuksesta, sillä oirekuvissa on paljon päällekkäisyyttä. Uupumuksessa keskeisessä roolissa ovat kuitenkin ympäristötekijät sekä se, miten yksilö kokee ja kuormittuu arjen vaatimuksista. Tämä näkökulma auttaa erottamaan uupumuksen muista mielenterveyden haasteista.
Korkea vaativuus itseä kohtaan liittyy uupumukseen hyvin usein. Vaativuus voi olla merkittävä voimavara silloin, kun se kohdistuu itselle merkityksellisiin asioihin ja on joustavaa. Vaativuus on ongelma silloin kun se ei ole joustava. Joustavuuden löytäminen on keskeistä, jotta arjessa on mahdollista toimia omien voimavarojen ja toiveiden mukaisesti ilman jatkuvaa ylikuormitusta.
Sekä uupumus että masennus vaikuttavat koko kehoon, minkä vuoksi toipuminen edellyttää usein pidempiaikaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Kuntoutuminen voi sisältää riittävää lepoa, kevyttä tai kohtalaista liikuntaa, ravitsemuksen vahvistamista ja monipuolistamista sekä arjen tasapainottamista ja sopeutumista muuttuneeseen toimintakykyyn.
Trauma
Traumaattisiin kokemuksiin liittyvä oireilu ilmenee usein ahdistuksena, jossa jokin yksittäinen tapahtuma tai tilanne on johtanut voimakkaaseen ja vaikeasti hallittavaan oirekuvaan. Oireilu voi syntyä myös tilanteissa, joissa henkilö altistuu toistuvasti toisten ihmisten traumaattisille kokemuksille, kuten vaativassa auttamis- tai asiakastyössä. Tällöin puhutaan niin sanotusta sekundaarisesta traumatisoitumisesta.
Traumakäsitteen keskeinen kriteeri on se, että taustalla on ollut hengenvaarallinen tai poikkeuksellisen järkyttävä tapahtuma. Mikäli tällaisen tapahtuman kriteerit eivät täyty, oireilua tarkastellaan useimmiten ahdistushäiriön viitekehyksessä. Työskentelyn keskiössä on asiakkaan toimintakyvyn tukeminen siten, että arjessa toimiminen on mahdollista toivotulla tasolla tai vähintään aiempaa paremmin.
Vaikka traumaattiset kokemukset voivat tuntua siltä, että keho ja mieli ovat ikään kuin muistojen vankeina, keho on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja kykenee sopeutumaan jopa muistoihin. Tämän sopeutumiskyvyn myötä kehon reaktiot muuttuvat ajan ja työskentelyn edetessä, jolloin aiempi tapahtuma toisin sanoen muisto ei enää laukaise oireita samalla tavalla kuin aiemmin. Valitettavasti oireiden/muiston välttely johtaa että sopeutumista kehon tasolla ei tapahdu vaan voi vahvistaa oireilua.
ADHD
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) sekä siihen liittyvät piirteet ovat osoittautuneet aiemmin luultua yleisemmiksi lisääntyneen tutkimustiedon ja ymmärryksen myötä. Vaikka diagnoositasoinen ADHD ei kosketa suurta osaa väestöstä, ADHD-piirteitä omaavia ihmisiä on huomattavan paljon. Tämän vuoksi oman kehon ja mielen toiminnan ymmärtäminen suhteessa niin sanottuun neurotyypilliseen toimintatapaan on monille keskeinen osa hyvinvoinnin tukemista.
Ihmisinä olemme sosiaalisia ja vertaamme itseämme väistämättä toisiin. Tämä vertailu voi helposti johtaa kokemukseen ulkopuolisuudesta tai riittämättömyydestä silloin, kun oma tapa toimia poikkeaa neurotyypillisestä, vaikka vahvuuksia olisi runsaasti. Kun asioita ei pysty tekemään samalla tavalla kuin muut, voi syntyä käsitys hitaudesta, erilaisuudesta tai virheellisyydestä, vaikka todellisuudessa kyse on erilaisesta tavasta hahmottaa, keskittyä ja toimia.
Monille ADHD-piirteitä omaaville tämä johtaa korkeaan vaativuuteen itseä kohtaan ja pyrkimykseen toimia kuten muut, mikä voi kuormittaa arkea merkittävästi ja altistaa uupumiselle. Vaativuus voi olla suuri voimavara silloin, kun se on joustavaa, mutta ilman joustavuutta siitä voi tulla kuormittava tekijä. Omien tarpeiden hyväksyminen ja itsensä asettaminen vertailukohteeksi muiden sijaan voivat vapauttaa toimimaan monipuolisemmin ja kestävämmin. Tällöin yhteistyö oman kehon ja mielen kanssa korvaa niiden jatkuvan pakottamisen.
Autismin kirjon piirteet (ASD)
Autismikirjon häiriö tai autismikirjon piirteet muodostavat diagnoosiryhmän, joka on saanut viime vuosina lisää huomiota ja jonka on todettu olevan aiemmin luultua yleisempi lisääntyneen tutkimustiedon ja ymmärryksen myötä. Autismikirjolla korostuvat usein sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät eroavaisuudet, jotka voivat tehdä kommunikoinnista ja sosiaalisten tilanteiden tulkinnasta haastavaa niin sanotusti neurotyypillisesti toimivien ihmisten kanssa.
Autismikirjoon liittyy keskimääräistä useammin vaikeuksia omien tunteiden ja kehollisten tuntemusten tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Tätä ilmiötä kutsutaan aleksitymiaksi. Taustalla voi kuitenkin olla myös se, ettei yksilö ole saanut omaan toimintatapaansa ja tarpeisiinsa sopivaa tunnekasvatusta, jos ympäröivä vertailuryhmä ei vastaa hänen luontaista tapaansa hahmottaa, kokea ja jäsentää maailmaa.
Monille autismikirjon piirteitä omaaville ihmisille on tärkeää ymmärtää ympärillä olevia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Tämän vuoksi reflektio, kokemusten jäsentäminen ja oman sekä toisten toimintatavan ymmärtäminen voivat olla keskeisiä keinoja arjessa pärjäämisen tukemisessa ja kuormituksen vähentämisessä. Tuki, joka huomioi yksilölliset tarpeet ja vahvuudet, voi helpottaa vuorovaikutusta ja lisätä turvallisuuden tunnetta arjessa.
Pakko-oireinen häiriö (OCD)
Pakko-oireinen häiriö (OCD) voi ilmetä lievempänä, selvästi arkea kuormittavana oireiluna, jossa henkilö selviytyy päivittäisistä toiminnoista, mutta kokee jatkuvaa kuormitusta. Vaikeimmillaan OCD voi olla toimintakykyä merkittävästi rajoittava ja jopa lamaannuttava mielenterveyden häiriö.
Oireilun taustalla voi olla synnynnäistä haavoittuvuutta, jonka tunnistaminen ja hyväksyminen on tärkeää, jotta oireiden pahenemista voidaan ennaltaehkäistä myös tulevaisuudessa. Vaikeissakin tai pitkäkestoisissa tilanteissa on mahdollista oppia olemaan ahdistuksen tunteen kanssa, tarkastelemaan ja kyseenalaistamaan oireisiin liittyviä ajatuksia sekä vähitellen vähentämään niiden ohjaavaa vaikutusta arjessa.
Tämän myötä yksilö voi oppia suuntaamaan toimintaansa itselle merkityksellisiin asioihin, vaikka ahdistuksen tunne olisi edelleen läsnä osana kokemusta. Tavoitteena on, että pakko-oireet eivät enää määritä arkea, vaan toimintakyky ja elämänlaatu vahvistuvat vähitellen.
Vammaiset ja erityistä tukea tarvitsevat henkilöt
Työskentelen erilaisten asiakkaiden kanssa, joilla on yksilöllisiä tuen ja tuen tarpeita. Tuki muotoutuu aina asiakkaan arjesta, toimintakyvystä ja elämäntilanteesta käsin, ja tavoitteena on löytää keinoja, jotka helpottavat arjessa selviytymistä ja vahvistavat toimintakykyä.
Minulla on pitkä kokemus työskentelystä muun muassa kehitysvammaisten, aivovamman saaneiden sekä erilaisten elämäntilanteiden ja ympäristötekijöiden myötä syntyneiden vammojen kanssa. Työssäni olen kohdannut myös liikuntarajoitteita ja aistirajoitteita. Minulle on tärkeää, että työskentely on joustavaa, yksilöllistä ja saavutettavaa, ja että asiakas kohdataan omista lähtökohdistaan ja tavoitteista käsin.